Blogi aikaan

Toivotan kaikki teidät blogiini eksyneet tervetulleiksi!

Hämmästyttävää, että löysitte tänne, mutta toisaalta: elämähän on täynnä ihmeitä. Sekin, että olemme täällä - siis tällä pallolla ja tämän lajin edustajina.

Ajattelin pulputella mitä sylki suuhun tuo. Kerron varmaan musatouhuistanikin jossain vaiheessa, nyt sen että 500 kg lihaa levyn pitäisi tulla kauppoihin 18.4. turkulaisen Plastic Passion yhtiön julkaisemana.


Jeesus taas

Levyn kannessa on pikkuinen Jeesus-ikoni, jonka ostin tallinnalaisesta kirkosta ja sehän sopii, sillä Kullervo Rainion Nuori mies -runo, josta levyn nimi on napattu, kertoo nuoresta miehestä, joka mietti maailman järjestämistä. Ja Jeesushan oli nykymittakaavassa nuori mies ja aikamoisen järjestelyn hänkin teki - mikäli juttu ei ole pelkkää legendaa?? :-)

Sielun kannessa oli Kuolleiden päivän luurankoja, joita olen saanut lahjaksi ja ostanut Meksikosta. Catharine, viisisenttinen luurankokaunotar on lempparini, mutta hassuin Meksikossa näkemäni Kuolleiden päivän veistos oli se, jossa luurankolääkäri auttaa luurankoäitiä synnyttämään luurankovauvan. Kuoleman edessä me kaikki olemme tasa-arvoisia. Juu-u.

Kuoleman päivä ja apinalapsi

Vietimme aikoinaan Marjo Tynkkysen kanssa (loistava valokuvaaja, joka on ottanut kaikkien soololevyjeni kansikuvat) Kuolleiden päivän yötä meksikolaisella hautausmaalla intiaanimummojen ja muiden paikallisten kanssa. Pikkuruiset mummot nauttivat eväitään ja tarjosivat pullonsuusta jotain polttavaa, olisiko ollut pulgue'a. Tunnelma oli satumainen: oransseja kukkia, kynttilöiden savua, vanhoja hautoja ja jättiläismäisinä heiluvia varjoja hautausmaata ympäröivissä muureissa.

Kuolleiden päivään kuuluu myös alttarit, joille asetetaan edemenneille heidän rakastamiaan asioita. Vainajat eivät meksikolaisten mielestä ole selvästikään mitään erityisen juhlallisia hahmoja. Alttareilla näki tupakkaa, chipsejä, karkkia, sarjakuvia - jopa sukkahousut!

Muistan Meksikosta myös vanhan, nyt jo edesmenneen tohtorinnan, jolla oli 35 sentin pituinen arvonimi (pienen pienillä kirjaimilla kirjoitettuna) ja hieno ja moniosainen oli hänen nimensäkin. Tohtoritar oli sairas, lepäsi divaanilla, käsissä maksaläiskiä ja ohuet hiukset hienosti kammattuina, oikea tietopankki, historioitsija ja perinneruuan ystävä.

Hän kertoi, että kerran hänen eteensä oli tuotu hopeinen kulho ja kun hän oli nostanut kannen, oli kulhossa levännyt säälittävä hahmo: pieni apinavauva. Sitä hän ei ollut voinut maistaa, niin ruuanystävä kuin olikin, näky oli sen verran surullinen.

Eläköitynyt tähti

Ja apinavauvasta tuleekin mieleeni Cheetah. Sehän viettelee kai edelleen eläkepäiviä - nyt jo 75-vuotiaana poikamiehenä. Kuntoa en tiedä, mutta ainakin 64-vuotiaana hän vielä rakasti Heineken olutta, sikareja ja vanhoja leffojaan. Taputti käpäliään aina kun ilmestyi Weissmüllerin kanssa televisioruudulle. Päivät se istuskeli uima-altaalla ja poltteli sikareita, Cheetah siis. Perinteiseen tyyliin eläköitynyt Hollywood stara! Näin aiheesta dokumentin, joten ei kai se ihan valetta voi olla?

No niin. Tällä kertaa pääsimmekin levynkansista Meksikoon, luurankoihin, kuolemaan ja apinavauvan kautta Hollywood -tähtiin!

Palataan asiaan!